kuin mustat kolmiot sinisyyden ylitse,
kohti ääretöntä aurinkoa ja sitruunan keltaisia niittyjä..
Silloin tunnen miltä elämä maistuu.
Ja kun sade jatkaa valumistaan - alas taivaalta
pisara pisaralta - soiden joka kadun kulmassa
läpi harmauden ja kiillotettujen korkokenkien
sekä tyhjältä näyttävillä kasvoillasi..
Silloin elämän harmaus tekee tuttavuutta kanssani.
Mutta sisälläni kannan aina kevättä.
Rinnassani laulakoon mustarastas
avautukoon vuokot aamu toisensa jälkeen.
Äläkä sinä tule enää paljain jaloin vierelleni
puhumaan rakkaudesta, jota et kuitenkaan
voi sydämessäsi tuntea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti