kamppaa - jalat alta,
repäisee lepattavista verhoista
kaikki kauneimmatkin unelmat.
Sitten se juoksee ohitse
ilman, että ehdit sitä kaikkea
edes ymmärtämään -
saatikka pelastamaan!
Silloin sitä sulkee sydämensä.
Sitä käpertyy - ihminen sänkyynsä.
Sitä odottaa paikoillensa jähmettyneenä
tuota puhdistavaa itkua -
kuin sadetta saapuvaksi.
Sitä minä nyt odotan.
En uskalla antaa tulvalle lupaa -
en kykene varpaitani heiluttelemaan
En uskalla antaa tulvalle lupaa -
en kykene varpaitani heiluttelemaan
sillä tiedän kuivuvani pieneksi
tulevan suolaisuuden keskelle.
Joskus vain on meidän kaikkien
odotettava - jatkettava matkaa
odotettava - jatkettava matkaa
kunnes oikea hetki - on kohdallaan.
Niin vaan kaikki kaunis elämässä
joskus - hetkittäin - on katoavaa.
Silti on meidän kaikkien uskottava,
ja noustava aamusta toiseen uskoen
että, kaikella on tarkoituksensa.
ja noustava aamusta toiseen uskoen
että, kaikella on tarkoituksensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti