Outolinnut keskuudessamme

Jokainen meistä tuntee ja tunnistaa

outolinnut -
nuo säällä kuin säällä

 yksin oksillaan istuvat 

ja silti aina lauleskelevat.

Nuo - niin oudot,

mutta

mahdottomuudet mahdollistavat

yksinäiset, hauraat ja samalla

niin jalot yksilöt, jotka
 harvoin saavat ansaitsemaansa

arvostusta tai kiitosta.

   Mistä mahtaakaan niin yksinänsä 

luovuuden siivillä lentävät

erityisherkät haaveilevan,

kun nousevat aina uuteen aamuun 

kuin ainoaan hetkeensä?

Puolitietoisesta sensitiivisyydestäänkö,

vaiko nopean reagointiherkkyytensä ansiosta

ovat oikeilla oksilla aina 
ensimmäisinä sekä viimeisimpinä.

"Tee se vain kerran -

ja tee se oikein"

 laulavat nuo;
tehden heistä samanaikaisesti kauniita

mutta myös liian aikaisin
 kuolevia.