Irrottauduin
-
kuin kuivunut
lehti puusta
alas tanssahdellen
irti kaikesta
tahdittomasta
vallasta.
Siitä
minä irrottauduin.
Päästin
itseni vapaaksi – vapauteen
koska
tiesin etten saisi koskaan
kaipaamiani
vastauksia.
Niin
minä vaan olin itsekseni.
Kuuntelin
hiljaisuutta ja sisintäni
kuin
kävystä tehtyä soittorasiaa,
villasukkiin
ja peittoon kääriytyneenä
ja
ulkona kävi vimma ja viima.
Niin vuodenajat
kääntyivät - monen kertaa,
kunnes aloinkin
kukkia sisältäpäin,
kuten
kaapin nurkassa unohduksissa olleet
violetit
ruokasipulit.
Ja kaikkien
ihmeeksi - kuljin
jo
riisutun syksyn keskellä
lämmin
hymy kasvoillani.
Niin
kuljin - itsekseni
läpi kaikkien
huolien huoneet -
menetettyjen
haaveiden talossa.
Ja variskin
rääkkyi mustuneessa puussa;
Pirskatti
– löysit elämästä sen jujun.
Enää et
ole harmaasieluinen ihminen!
Sitten
se iski minulle silmää.
Ja minä
sille, ja jatkoin matkaani
tanssahdellen
- vesilätäköstä toiselle.
