Päivin ja öin

Kuva: Tibu Borgstén

Kun muut nukkuvat

ja sielumme tanssivat vapaina

toisiaan ehdoitta syleillen,

katselen kattoa kuin lapsi.

Sanoitta - lauseitta tunnistan

sielut niin menneestä kuin päivästä

ennen yötä.

Niin kauniit ja vilpittömät

ovat tuonpuoleisten kevyeet askeleet

jotka syleilevät meitä jokaista

täällä elävää.

Ja kun vihdoin nukahdan

sydämessäni soi - mitä kaunein kuulemani.

Niin käy yö toisensa jälkeen

ja käsiini jää hippusia yöstä,

joita vaalin päivisin 
kuin kalleimpia aarteitani.

Niin minusta on tullut minä.

Lapsi, joka edelleen katselee
ja kuullostelee kattoa 

päivin ja öin.