Harjoituskuva Taiteiden yö harjoituksista.
maanantai 21. elokuuta 2017
lauantai 19. elokuuta 2017
Härligt, härligt - härligt!
Foto: Tibu Borgstén
Härligt, härligt - härligt
att få gå lugnt
bland färgrika, glada springade fötter
att få andas in
bland ivriga, energifulla barn.
Härligt, härligt - härligt
att stå mitt i
klassen med ungar av varje slag
och att se och höra
på varje individ.
Härligt, härligt - härligt
att senare ta sig en tupplur
och ligga i tystnaden med regndropparna
som dansar
och påminner om ens lyckliga barndom.
sunnuntai 13. elokuuta 2017
28.000!
Photo: Tibu Borgstén
Nyt/ nu/ now
yli/ över/ over
28.000
lukukertaa/ läsegångar/ readings
Kiitos/ Tack/ Thank You (!)
Nyt/ nu/ now
yli/ över/ over
28.000
lukukertaa/ läsegångar/ readings
Kiitos/ Tack/ Thank You (!)
tiistai 8. elokuuta 2017
Hiljaiset Tanssit - matkan päättäminen
Kuva: Tibu Borgstén
Maljan me nostimme yhdessä
toisillemme sekä hienolle kokemuksellemme,
matkalle - jonka jokainen oli kokenut
omalla tavallaan ja itsessään.
Minä kuuntelin korvat suurina
miten muut sanoittivat kokemuksiaan.
Minä janosin suorastaan tietoa
tätä kaikkea enemmän saatavaksi..
Hiljaiset Tanssit näyttämökuvaa purettiin
kuin purjeita merellä - liukuivat sen osat
ja rakenteet omiin kasoihinsa ja laatikkoihin.
Kaikkea siirrettiin paikoilleen kunnioituksella
ehkä myös hieman hyvästellen?
Gallerian ovi lukittiin.
Pieni seurue jatkoi matkaansa yhdessä
vielä kynttiläillalliselle.
Ilmassa hengitti rakkaus taiteeseen
ja osalla suuret haaveet.
Minä tunsin suurta onnea
mutta miksi?
Minä oivalsin että sanat
olivat vieneet ja herätelleet minua
sekä sisäistä tanssiani enemmän kuin musiikki.
Olen ehkä oikealla polulla - kun
kirjoitan?
toisillemme sekä hienolle kokemuksellemme,
matkalle - jonka jokainen oli kokenut
omalla tavallaan ja itsessään.
Minä kuuntelin korvat suurina
miten muut sanoittivat kokemuksiaan.
Minä janosin suorastaan tietoa
tätä kaikkea enemmän saatavaksi..
Hiljaiset Tanssit näyttämökuvaa purettiin
kuin purjeita merellä - liukuivat sen osat
ja rakenteet omiin kasoihinsa ja laatikkoihin.
Kaikkea siirrettiin paikoilleen kunnioituksella
ehkä myös hieman hyvästellen?
Gallerian ovi lukittiin.
Pieni seurue jatkoi matkaansa yhdessä
vielä kynttiläillalliselle.
Ilmassa hengitti rakkaus taiteeseen
ja osalla suuret haaveet.
Minä tunsin suurta onnea
mutta miksi?
Minä oivalsin että sanat
olivat vieneet ja herätelleet minua
sekä sisäistä tanssiani enemmän kuin musiikki.
Olen ehkä oikealla polulla - kun
kirjoitan?
sunnuntai 6. elokuuta 2017
Hiljaiset Tanssit - matkan osa XI
Kuva: Tibu Borgstén
Loppuuko kaikki hyvä aikanaan?
Minä hengitin hetken itsekseni
sitten raotin silmäni.
Tuuli suorastaan syleili minua
kun Gallerian ovi avautui.
Ulkona olevat hymyilivät.
Suorastaan huokailivat helpotuksesta
puolestani.
Minä en tiennyt miksi...
Minä kokosin itseni
pala palalta samaksi itsekseni
mitä olin ollut ennen..
Olo oli kuin olisin käynyt kuussa.
Minä irrotin luurit irti tukastani
kiitin yleisöä ja vaihdoin muutaman sanan.
Sitten jatkoin matkaani
kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan
kahvilaan.
Minä istuin ja olin.
Minulla oli lämmin olo
hieman tyhjäkin.
Päätin lähteä kotiin
mutta sitä ennen haluan nähdä
kuinka minun jälkeeni esiintyvä
tanssii.
Näin
että hänkin oli jättänyt kuorensa
Gallerian ulkopuolelle.
Miten kaunista - ajattelin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)