Hiljaiset Tanssit - matkan päättäminen

Kuva: Tibu Borgstén

Maljan me nostimme yhdessä
toisillemme sekä hienolle kokemuksellemme,
matkalle - jonka jokainen oli kokenut
omalla tavallaan ja itsessään.

Minä kuuntelin korvat suurina
miten muut sanoittivat kokemuksiaan.
Minä janosin suorastaan tietoa
tätä kaikkea enemmän saatavaksi..

Hiljaiset Tanssit näyttämökuvaa purettiin
kuin purjeita merellä - liukuivat sen osat
ja rakenteet omiin kasoihinsa ja laatikkoihin.
Kaikkea siirrettiin paikoilleen kunnioituksella
ehkä myös hieman hyvästellen?

Gallerian ovi lukittiin.
Pieni seurue jatkoi matkaansa yhdessä
vielä kynttiläillalliselle.
Ilmassa hengitti rakkaus taiteeseen
ja osalla suuret haaveet.

Minä tunsin suurta onnea
mutta miksi?
Minä oivalsin että sanat
olivat vieneet ja herätelleet minua
sekä sisäistä tanssiani enemmän kuin musiikki.
Olen ehkä oikealla polulla - kun
kirjoitan?