Foto: Tibu Borgstén
Neljä kiveä kädessäni
meren rannalta poimittuja
kuljettavat minua edestakaisin
sinuun ja takaisin minuun.
Kuulen yhä matkalta poimittujen
tuulten laulun
jotka yhdistävät sinun varjosi
täydellisesti omieni kanssa.
Kuin yhtä lakkaamatonta
varjojen tangoa tanssimme
hiljaa, sanoitta kirkkaudessa
pehmeästi ja kiihkeästi - silti.
Ja kun kävelet mielessäni
tarkkailen sinua kuin lapsi
syventyneenä hetkeen
jossa kävelet kuin eksyneenä.
Tai kun hämmennät ruokaa
hämmennät kerta toisensa jälkeen
myös minua -
koska ainoastaan silloin
näytät kuin olisit astunut
keskelle rakkautta.
Neljä kiveä kädessäni
vuosiakin jo vierähdellen..
kuljetan yhä kauniita matkamuistojamme
yhteisiä henkäyksiämme ja hetkiämme
ja katselen miten sinä
kerran kuljit niissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti