Kesä

Tibu Borgstén



Minä poimin aamulla kukkia
ja niityllä perhoset lentelivät ympärilläni
erehtyen luulemaan minuakin
kukaksi.

Minun varpaani nauroivat
nurmella joka tuoksui vielä kesälle
ja minun hiukseni hulmusi vapaasti
tuulessa, joka lauloi minulle
lapsuuteni lauluja.

Minä näin metsämansikoita!
Minä söin ne heinänvarresta
ja jalkapohjieni alta tunsin maan
ja hetken joka oli niin täydellinen.

Siinä oli sininen taivas.
Siinä olin kesämekossani - iätön.
Siinä luonto otti minut syliinsä.
Siinä olin kuin lapsi keskellä
unelmien Satumaata.