En ole onnistunut
punomaan hyvää
sinulle
sydämiemme siteeksi.
Mutta en silti suostu
teeskentelemään kuollutta
vaikka teeskentelinkin
etten rakasta sinua
edes sirpaleiden verran.
Sillä niin paljon helpompaa
on rakastaa
leveitä ikkunalautoja
korkeita kattoja sekä
vanhojen kerrostalojen hissejä.
Niin paljon vähemmän
valuu verta
kirjoittaessani,
kuin silloin kun ohitat sanani
tai tokaiset sivumennen;
että en kuunnellut sinua loppuun..
Sillä minä kuuntelen sinua.
Kuuntelen jopa nyt
Kuuntelen jopa nyt
täältä yksinäisyydestäni asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti