Postikortit

Kuva: Tibu Borgsten/ kirjeitä 

Sain isoäidiltäni kortin.

 Käsinkirjoitetun,

jota luin hidastaen ja tunnustellen

jokaista sen taitekohtaa.

Käsiala on muutakin kuin käsialaa.

Se on osa sielunmaisemaa, 

josta tunnistin isoäitini persoonan.

Sukupolvesta toiselle kulkevi suvussamme

 vahvasti käsinkirjoitetut kirjeet ja kortit

osana sydämenpuhetta.

Tuo on juurtunut syvälle minuun.

Eikä 97- vuotiaan viisaudet ole

rahassa mitattavissa.

Lähetin itse myös äskettäin postikortin.

Ystävälle, joka oli tehnyt viisaan valinnan.
Oli rohjennut muuttamaan saareelle.

Minä ikävöin jo nyt häntä -

hänen rohkeutensa vuoksi.

Sain onneksi myös postia toisaalta,

toiselta ystävältä - joten voin tuntea

etten ole ainut joka yhä arvostaa

käsinkirjoitettuja viestejä.

Mutta hänelle jota rakastan

jätin kortin kirjoittamatta.

Sillä hänen maailmassaan korteilla 

voi ainoastaan hävitä,
eikä koskaan voittaa mitään.