Eikö jokaisella meillä
ole takanaan ihminen,
joka kerran ilmestyi eteen tyhjästä
lupaa pyytämättään
tuo sama - joka myöhemmin
hävitti kaiken kauniin lähdettyään
ehkä tyhmyyttään -
tai vielä pahempaa - tietämättömänä
mitä elämä hänelle siinä ojenteli.
Eikö jokaisella meillä
sama epävarmuus tulevasta - vaan
silti sitkeästi tekojen ja luottamuksen kautta
rakennamme toisillemme hyvää ja kestävää,
emmekä aseta liian suuria paineita
vaan vaalimme hellästi toisiamme
ja keskitymme hyvään kaiken hälinän
ja egoilun keskellä.
Minä valun yli
kun ajattelenkin - mitä rakkauden tuhlausta
sinä eteeni luvatta astunut mies
heitit pois!
Minä valun yli niin,
että käperryn toisen hellään syliin
etten hajoaisi - ja valuisi enään
kertaakaan itseltäni hukkaan.
kertaakaan itseltäni hukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti