Kapeneva tie (Tammisaareen)
kuin pitkä sisäinen matka
jonka päässä odottavat aina minua
ja niin sanatta vastaanottavat nuo
niin rakastamani kaislat.
Tällä kertaa
jää kiilsi jo kirkkaana valon osuttaessa
kuin sormenpäillä minuakin kosketellen.
Mutta joutsenet nousivat lentoon
vasta
kuin odottaen saapumistani ja lupaa
lähteä taas kauas pois.
Pysähdyin
halailin ja hengitin jokaista
rantaviivaa - hiljaisesti
tietämättäni miten suuresti minua jossakin
joku ehkä myös hieman rakasti -
kuten minä niin suuresti
tätä hiljaisuuden hetkeä
kaislikossa.
kaislikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti