Joskus hukun
sinisiin hetkiin tai
muistoihin, jotka laskeutuvat alas
puusta - tuoksuen.
puusta - tuoksuen.
Joskus puolestaan
aika hukuttaa minut
aika hukuttaa minut
musiikkiin tai kirjojen sivuille.
Tai kuten lapsuudessani
Tai kuten lapsuudessani
rypistettyjen suklaapaperien kimalluksen äärelle.
Joskus taas löydän itseni
kuin eksyneen - onnellisesti löytäneenä
kuin eksyneen - onnellisesti löytäneenä
tanssahdellessa lumihiuteleitten kanssa.
Ja toisinaan herätessäni onneen
koiran lämmin kuono tyynylläni
poskeani vasten niin hellästi.
poskeani vasten niin hellästi.
Mutta joskus kävelen surun ja vihan lävitse.
Silloin vaeltelen suurin elein
luonnon helmaassa
mustat saappaat kintuissani.
Joskus pysähtelen
kiertelen sormienpäissäni hyvää
ja kiitän minulle lähetetyistä viesteistä,
luonnon helmaassa
mustat saappaat kintuissani.
Joskus pysähtelen
kiertelen sormienpäissäni hyvää
ja kiitän minulle lähetetyistä viesteistä,
kuten valokuvista - joissa keskiaikaiset
sinisiin pukeutuneet koreilevat.
Joskus elämä on ihmeellistä
ja ihmeeksi se kait on tarkoitettukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti