Joka päivä läsnä
kun opiskelen elämää vielä
nuo viisaat tuulet
jotka istuvat kanssani aamiaisella
aina sunnuntaisin.
Kiireittä, hiljaisuudessa
aukeaa aamu edessäni
kun piirtelen puurooni
ja sydämeni avaan peloitta
suurimmilleen.
Elämä siinä virtaa
lävitseni -
kuorii viikon kuoret
ja kuulen kuinka viisaudet kulkevat
laskeutuen minuun.
Sunnuntai aamuisin
olen kaunis ja vain oma itseni.
Täynnä kiitollisuutta ja
suurta rakkautta hetkessä
hengitän joka henkäyksellä.
Vaan kumpa osaisin jäädä
ja jakaa tästä myös muille.
Siinä elämänkoulua loppuiäkseni.
Sentään osaan sunnuntai aamuisin
pysähtyä ja löytää itseni tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti