Take it or leave it

Is God really behind this?
Letting this Alpha Male
stepping into my life
turning all my life plans
up side down?

And he begs me to
"Take it - or leave it"!

What a lesion.
What a joke 
but also a Master Piece
of Art - he is
for a Master Piece of a
Woman in me.

Ooooh - I go
and nothing is where it should.
Or where it was
because he moves me around.
Ooooh - I go
when he is licking
even the last drop of me
like the last Fruit on Earth.

And he begs me again to
"Take it - or leave it"!

Passion like this
is like a volcanic eruption
that can burn everything to dust
but - it may also be 
a gift from God.

So - how - can - I - know
if to take it all -
or just leave it?

Kuulen kuinka kitara soi

Kuva & piirros: Tibu Borgstén

Kuulen - kuinka kitara soi

toisin kuin sanasi

jotka tipahtelevat katosta

ja niin kaukana nuo kaikuilevat.

Kuulen - kuinka kitara soi

ja oloni on niin pehmeä ja hiekkainen.

Shhh - sinä kuljet avojaloin jossakin

kuin aavikolle ikuisesti eksyneenä.

Ikkunasta näen nuo niin kauniit pilvet

pujottaessani itseni kevyeeseen mekkoon

ja tuntiessani kuinka istut jossakin - siellä

yksinäisyyteen ja pimeyteen käpertyneenä.

Mutta tämä ei ole sotani

eikä se ole sinunkaan.

Tämä on tie - joka pitää vain kulkea.

Se vain pitää kulkea joskus

jokaisen yksin sisimmässään.

Muistathan aina valoa kohti.

Aina valoa kohti!

Sillä odotan sinua täällä
se kaunis mekko päällä 
säällä kuin säällä. 

Minä kuulen - kuinka kitara soi.

Kuulen sen toivon ja kauneuden.

Tämä on tiemme joka pitää vain kulkea.
Se pitää kulkea.

Vielä tulee se päivä
jolloin astua sisälleni voit.
Pysyvästi ja huuhtoen menneisyytesi 

sulkien sen kuin oven 
lopullisesti takanasi - onneen astuen. 

Brevet

Nästan

twistande mjukt

på svansen som en katt

närmade hon den stora dörren

i huset - som doftade spännande

och vars långa korridorer-  var blåa.

Så tyst

som bara hon kunde

klev hon upp - på tå och
våning för våning - mitt i midnatten
 för att överlämna det hemlighetsfulla

brevet.

Där stod hon

vackert klädd - som en Cinderella

och njöt av stunden 

som kommit precis - som hon tänkt.

Så släppte hon brevet -

och alla hennes vackra ord

föll ner klingande  - till andra sidan

av dörren.

Compleanno

Guardando a voi

e anni di ritardo.

Si tirava il coure in molti oceani

e ora si vuole solo stare da solo..

Caro - non si vede

come va piegato verso di voi..

Caro - senza il tuo corragio

sbucciare da soli - come una cipolla

noi costruire solo castelli di sabbia..

Gueardando a voi

profondamente Iámore mio paese uomo

che combatte con se stresso com Matadoor..

Lato guardando a voi

benedizione compleanno.

Tui sei la più bella  

di cío che la vita ha gettato in una di etilene

Ma, come sapete

anche se vorrei finire un letto insanguinato

tutto ha un senso nella vita - anche

il dolore.

Cosí il corragio di vivere ancora.

Non coccolare in casa.

perché Ièsterno  é cosi bella! 

Mona M E Aho & Tibu Borgstén

Foto: Ida Borgstén

Samarbete med Mona M E Aho har börjat - så roligt och spännande!

Yhteistyö Mona M E Ahon kanssa on alkanut - niin hauskaa ja jännittävää!

Cooperation with Mona M E Aho has started - it´s so fun and exiting!

Kun lapset olivat vielä lapsia

Kuva: Tibu Borgstén

Muistattehan ajan

jolloin lapset olivat vielä lapsia?

Kiipeilivät puissa, hyppivät, juoksivat

sekä leikkivät ja hymyilivät.

Muistattehan ajan

jolloin kiittivät jäätelöstä tai pullasta?

Jolloin jakoivat ystävien kesken pienenkin hyvän

ja osasi odottaa vuoroan.

Sanotaan,

että silmistä näkee ihmissieluun asti.

Jos näin on

kovin on mitättömäksi muuttunut 

tulevien sukupolvien syvyys ja kauneus.

Harvassa ovat - jotka yhä ponnistavat

päivittäin ja löytävät arjestaan ilon

valituslaulunsa ja kärsimättömyytensä

sijaan.

Elämä on yhtä oppimista -

hyvä niin, jotta kaikkilla olisi mahdollisuutensa

jos ei lapsena

niin aikuisena löytää kuorensa alle piiloitetun

ja kasvaa kauniiksi.

Kevät toi muistutuksen

Kuva: Tibu Borgstén

Kevät toi muistutuksen

leskenlehtilapsista 

ja orvokki sellaisista.

Siitä miten toiset haluavat kaiken,

kun toiset tyytyvät saamaansa hyvään.

Siitä miten toisten on saatava äänensä kuuluviin,

ja toiset välttävät turhia riitoja ja keskipisteessä

paistattelemista.

Rumilta tuntuvat välillä temput

orvokkilapsien vanhempien.

Mutta onneksi rakkaus työhön voittaa

epäoikeudenmukaisuudet ja turhuudet.

Vaan entäpä leskenlehtien tilanne?

Aidon hymyn ja kiitollisuuden tunnistaa,

kuin myös yhteisen kielen

ja ajatukset siitä että;

yhteistä hyvää voi saavuttaa vain yhteistyöllä.

Ei takanapäin toista puukottaen.

Kaiken keskellä kiitän kevättäni 

että toi minulle taas muistutuksen siitä

miksi teen työtäni.

Tässä koventuneessa elämässä

olen onnekas - että kestän puukotukset

ja voin jatkaa työtäni siitä huolimatta

leskenlehtilapsien ja orvokkien parissa
heitä yhdenvertaisesti aina kohdellen.