Kuva: Tibu Borgstén
Muistattehan ajan
jolloin lapset olivat vielä lapsia?
Kiipeilivät puissa, hyppivät, juoksivat
sekä leikkivät ja hymyilivät.
Muistattehan ajan
jolloin kiittivät jäätelöstä tai pullasta?
Jolloin jakoivat ystävien kesken pienenkin hyvän
ja osasi odottaa vuoroan.
Sanotaan,
että silmistä näkee ihmissieluun asti.
Jos näin on
kovin on mitättömäksi muuttunut
tulevien sukupolvien syvyys ja kauneus.
Harvassa ovat - jotka yhä ponnistavat
päivittäin ja löytävät arjestaan ilon
valituslaulunsa ja kärsimättömyytensä
sijaan.
Elämä on yhtä oppimista -
hyvä niin, jotta kaikkilla olisi mahdollisuutensa
jos ei lapsena
niin aikuisena löytää kuorensa alle piiloitetun
ja kasvaa kauniiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti