Tusinan verran
jo ohitseni karanneita,
ohitseni ajassa juokseneita vuosia
ja karkauspäiviä.
Vaan tämä yksi - ja ainut
on pysähtynyt eteeni.
Siinä se seisoo
almanakassani.
Lähestyen - kuin minua mittaillen.
Vaan kyllä minä meinaan hypähtää
kuin kynnyksen yli,
huumoriin vedoten..
Silläkin uhalla
että ensimmäistä kertaa
nimittelisin itseäni rakkaudessa
pelkuriksi.
Sillä eikö rakkauden tule olla
kaksisuuntaista aaltoilua?
Monisävyistä viivaa
puhtaalla kankaalla?
Mutta jos tämä kaikki
roikkuisi ilmassa toisin,
ja olisi vain minusta kiinni
niin ilmestyisin yllättäen
ovellesi..
Enkä antaisi enää yhtäkään päivää
yhtäkään henkäystä sinussa - sinusta
pois.
Vaan tulisin peläten - mutta tulisin silti
ja kosisin sinua - aivan tosissani!
Rakkaus on joskus irti päästämistä jo ennenkuin toinen edes on tutustunut sinuun. Rakkaus on taitolaji - tahdon asia - kompromissi. Mutta kumpa olisi edes oikeudenmukainen siinä, että toinen ottaisi pelkäämättä vastaan sanat jota toinen sydämessään tuntee. Kaikki suhteet eivät kypsy molemminpuoleiseksi rakkaudeksi- mutta tarvitseeko silti olla toiselle niin raaka? Minä kannan sisälläni rakkauttani sinuun kuin salaisuutta. Kiitollisin mielin. Samalla katselen muistoissani hetkiä jolloin näin sinussa ihanimmat välähdykset. Olet mies kitaran ja monen käsikirjoituksen takana, jota voin edelleen sivusta seurata. Onnellisesti.
VastaaPoista