Kuin puun karnaan
kaivautuneena,
ovat suolaiset itkumme
juosseet puroina juovissa
joita myös kasvoillamme kannamme.
Niin pysähtyneissä hetkissä
syvissä,
kuin järven uomenissa
kohtaamme kännekohdat
ja kasvomme
henkäyksissä jotka miltei vie
kaiken hetkeksi mennessään.
Riisuttuina ja sanoitta
tunnemme kun elämää kulkee
läpi sydämen.
Tekee tietä toiseen suuntaan
jonne emme vielä kykene astua.
Mutta kaiken jälkeen
saappaat jaloissasi
voit vielä jonakin päivänä
katsoa itseäsi peiliin
ja todeta; että
kyllä säröt meissä jokaisessa
juuri tekevät useasta kauniin
ja syvästi rakastettavan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti