Voiko vain yksi mies olla
minun
ilmani, veteni, tuuleni, puuni,
kalani ja hevoseni?
En suostu miehen tahdosta pysähtymään,
sammaloitumaan vain kauniiksi.
Haluan tilaa unelmilleni,
ja miehen joka kulkee tietoisesti
omia unelmiaan kohti.
Ehkä mies voi ymmärtää tämän
vasta asuttuaan kehossani,
tietäen että seinämäni
eivät ole kulisseja vaan
kallio - johon voi mieskin nojautua.
Mutta kysyn voiko yksi mies olla
minulle ilmaa - jota hengittää
tukehtumatta ristiriitoihin?
Vettä - jonka päällä kellua kevyeesti
aamua pitkäksi, hitaasti ja hartaasti
venytellen?
Voiko yksi mies
puhaltaa korvaani ja kierrellä sormenpäissään minua
kuten tuuli - niin rakastavasti?
Entä voiko mies istuttaa itsensä elämääni
kuten puu - vierelleni puutarhaan ?
Voiko kukaan uida kanssani
kuten kala - välillä kuivalla maalla,
jota elämäksi kutsutaan ?
Ja olla hevonen -
jolla ratsastan yöllä satujen ja tarinoiden
maastossa.
Voiko yksi mies olla minulle
kaikkea tätä ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti