Onko rakkauden dialogia -
puoliksi yhteisen kielen,
ja yhteisen lämmön eli läheisyyden
alituista hiomista?
Onko nurinkurista paljastaa,
etteivät ainoastaan hölmöt romantikot
ja suorasanaiset suorasuut
törmää alituisesti tähän todellisuuteen?
Menettäessään toisensa turhaan..
Niin vaan näyttää olevan,
ettei ristituulesta
ristiriidoista tai
ristisoinnuista pääse irti
ohituskaistaakaan pitkin!
Rakkaus - se vahvistuu aina
kun yhteisesti päätetään niin.
Sillä sen dialogiassa ei koskaan puutu
toivoa.
Siinä osataan - antaa anteeksi.
Siinä unohdetaan - menneet
ja rakennetaan tulevaisuutta.
Rakkauden dialogiassa on voimaa,
joka saa meidät jokaisen kasvamaan
omaan mittaamme.
Mutta siihen on ryhdyttävä nöyrästi,
aidosti ja lempeydellä..
.. jotta se kantaa hedelmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti