Yksi ylitse muiden

Kun olen vihdoin oppinut rakastamaan

ehdoitta - tätäkö se on?

Että joutuu venymään kaikessa,

tulemaan toista vastaan ja kuitenkin

lopuksi luopumaan 

omastaan?

Olenko yksi ylitse muiden

vain itselleni?

Sillä kun olen taas vain itsekseni

tulvii sisälleni rakkautta

mitä odottamattomista ikkunoista ja ovista.

Pienen lapsen viattomasta kohtaamisesta

vieraiden ihmisten kohteliaisuuksissa

tunteellisissa katseissa sekä

kauneudessa kylpevissä hetkissä

tunnen että minua rakastetaan - suuresti!

Kun olen vihdoin oppinut rakastamaan

onko tarkoitus, että rakastan kaikkia

jotka jakavat rakkauttaan minulle.

Eikö minulle olekkaan nimetty yhtä - 

ylitse muiden?