istun yksinäni kivellä.
Katselen auringon kutsuvia perheitä ja
lapsien hiekkaleikkejä.
Kuin kääntyvä tuuli –
on rakkaus ja onni
naisen ja miehen välillä.
Siitä todisteena tuo syvä
–
sininen meri.
Moniko on siihen upottanut
uskollisuutensa?
Menettänyt kunniansa –
liian halvalla?
Harvat ovat he jotka kulkevat
yhä paljain jaloin -
rehellisin sanoin,
unohtamatta vastuutaan ja
unohtamatta tuntea ja elää!
Niin paljon olen nähnyt
ihmisiä särkyvän -
ja menettävän rakkautensa.
Siitä lohtuna ehkä tuo syvä –
sininen meri,
sinun ja minun välissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti