Ursulassa

Kuva: Tibu Borgstén

Kuin pelkkiin käärepapereihin

pukeutuneena

 istun täällä

lempi kahvilassani

ja annan syvän meren puhutella.

Kuin unohtaneena elää

hörpin ajatusten välissä kahvia,

ja syön pienellä lusikalla

särkynyttä sydän leivosta.

Meri on jäätyneenäkin niin kaunis.

Ovesta astuu perhe.

Onnea ja rakkautta,

vastuuntuntoa

ja niin selvästi myös

lujaa uskollisuutta.

Miten aurinko heijasteleekin heissä?

Toisaalla yksinäisistä tuoleista

yhtenäinen harmaapäitten veljeskunta

 ylistää yhtenäistä itsenäisyyttämme

ja tekevät kunniaa toisilleen.

Yhdessä heissä on voimaa.

Mutta hyvin ääneti ja haurain askelin

häviävät he

 kuin herrasmiehien varjot

huomaamattamme ohitsemme.

  

Vielä istun hetken paperi ja kynä kädessäni,

pelkkiin käärepapereihin pukeutuneena.

Mutta sydämeeni on lennellyt sanoja

 jotka kantavat minua taas

meren toiselle puolelle

asti.