Rusinoita ja manteleita

Kuva: Tibu Borgstén

Paperista leikkattu 
valkoinen joulu

lensi postilaatikkoon.

Ei tullut tietoavaruudesta. 

Pirskatti - että piristi kummasti

tuo pieni paperinpalanen.

Sen voimalla kuuntelin hiljaa

joulun marmatusta ja jankutusta kaupassa.

Meinasi siinä tulla ihan hiki.

Mutta pinnistelin -
sain ostettua rusinat ja mantelit.

Kassa tyrkytti arpaa - joulun kunniaksi.

Ei minusta ole lottomiljonääriksi,

kiitin ja poistuin.

Kodissa hämärän tultua 

keittelin sitten sitä - punaista lientä.

Sen tuoksu helli oikein nenääni

ja paperinpalanen loppua minusta.

Myönnän, että sulin villasukkiini asti.
Kyllä joulu aina yllättää -
ei siihen totu. 

Tulee ja menee se aina 
niin suoraan sydämeen -
ja syvälle!