Kuva: Tibu Borgstén
Kun kikattelen ystävieni seurassa
toivoen voivani tarjoilla hänellekin
vesimelonimurskaa -
ennenkuin kesä loppuu - sillä monikaan
herrasmieskään ei ymmärrä työni vakavuutta,
saatikka sen moninaisuutta.
Kun huomaan hetken -
jossa pilvet seisovat paikoillansa,
ja pohdin mahtaako hän tahollansa huomata tuon?
Tuskin!
Kun huomaan;
että minulla taitaakin olla kysymyksiä
ja kerrottavaa pitkin päivää hänelle -
vaikka hän onkin ihan toisaalla,
ja poimin vain näitä - risuja
tai teen muuta niin hyödytöntä -
mutta pientä hyvää.
Ja kun istun päiväkaffella -
ja ajattelen että MIES älä läträä mun
TUNTEILLA!
Kun mailmassa on niin paljon muita naisia,
joiden tunteilla voi sirkustella.
Tai kun jätän huokaukseni Sinusta
tyynyliinalle -
enkä ota sinun minut unohtaneita
mukaani -
hyvälle tuoksuviin lakanoihini.
Enkä muistele
saamatta jääneitä suudelmia,
sillä niin tehdessäni -
en saisi unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti