Kuva: Tibu Borgstén
Isäni keräili perhosia
oli perhokalastaja -
ja minä ihailin jo pienenä tyttönä
veneessä sudenkorentoja.
Viisikymmentä kesää
aurinkoista - olen nähnyt.
Toisin kuin yksikään sudenkorento.
Mutta tänä kesänä
olen piirrellyt kaisloihin ja
rantavesikköihin itseäni - samoin säkein
kuin nuo ylläni kääntyilevät pörriäiset..
Olen ollut lennossa -
uskaltanut lentää avoimena
kohti miehisiä olentoja -
niin kauniita -
kun ovat hekin.
Meri on sama
meille kaikille -
kuten ihailemani Amos Oz
Israelista asti toteaa.
Samoilla kallioilla
haaveemme lepäilevät
ottavat aurinkoa..
Samoilla kallioilla
väistelemme - otamme etäisyyttä
ja kuten minä nyt;
kiitän korentojen kutsuista,
joista vain yhteen hukuin -
ehkä eksyin jopa,
koska se lennätti minua niin paljon kauemmaksi
kuin muiden korentojen lennot.
Kiitos kesästä.
Ehkä ensi kesänä -
olen vain leppäkerttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti