lauantai 22. lokakuuta 2016

Sydämentöitä


Kuva: Tibu Borgstén



Kynttilät lepattavat huoneessa
jossa tyhjyys piirtää sydämeeni
kaipaamaani rauhaa 
tämän niin nurinkurisen hulluuden
ja mailman kanssa.

Minne minä lähetän sanani
jotka kumpuavat sydämestäni
joka ilman suuntiin?
Minuun sattuu tämä kaikki
kauniin hävittäminen,
jolle loppua ei näy.

Kirkon kellot ovat soineet
koko elinikäni - vaan eivät ne ole
ihmisten hulluutta vähentäneet.
Minä seison vaikka alasti
jos saan käsiini sydämentöitä,
joilla punoa jotakin kestävää
ja hyvää.

Enkö ole jo tarpeeksi vahva
tai kärsinyt - jotta pyhähenki
antaisi pikkuruisille sormenpäilleni
edes pisteen valonsädettä, jolla
valaista ihmisten sydämiin uskoa
tämän mustan ajan 
voittamiseksi 
yhdessä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti