Kuin hiljaisessa kuvassa

Kuva: Tibu Borgstén

 Ja niin minä jälleen kerran
istuin hiljakseni, 
katselin hetken - syviin silmiin
ja kääntelin mielessäni 
ohuiden huuliesi kautta
piirtynyttä kuvaa 
pojastasi.

Tuota olentoa
jota rakastit yli kaiken.
Poikaa -
jonka hiuksia kaipasit
enemmän kuin mitään muuta.
Kaikkea sitä -
omansalaista
sinä kannoit kuin ainuttasi.

Hauraat olivat askeleesi
mutta silti niin kauniit.
Häntä sinä kannoit -
vaikka kaikki muu häviäisi
tai rouhuaisi ympärilläsi.
Ja ymmärsin vakavamielisyytesi -
josta leikki oli hyvin kaukana.

Kuin mustissasi kuljit,
monet kivet jo kääntäneenä
ja oppirahat maksaneena.
Mutta nyt vahvasti kädet 
poikaan rakkaudesta sidottuina.

Tuota kaikkea 
minä silmistäsi katselin
kuin hiljaisessa kuvassa 
taas istuskelin -
ja sanoiksi kaikkea kääntelin.