Huomenna

Kuva: Tibu Borgstén

Sinä - astuit huoneeseen

jossa olin asunut

jo pitkään.

Sinä pyyhit pölyt

annoit kukille vettä

ja avasit ikkunan.

En välittänyt enää mistään

niin turtuneena täällä kuljeskelin -

siihen syntiin syyllistyin

mutta muusta - en vastaa.

Ehkäpä huomenna

nousee aamu lupauksien

ja jaksan taas jatkaa matkaani täällä

surullisen mutta niin kauniin maan päällä.

Niin - käpertyneenä sängyssäni

kuin nurkkaan heitetty - unohdettuna

Kettukarkin käärö -

äänettömästi ja näkymättömästi

lämmitelin itse itseäni

vuosi toisensa jälkeen kun

nuoleskelin syviä haavoja.

Ei tullut uni öisin

ei unelmat päivisin vastaan.

Ei onni potkaissut 

ei edes murunen muistanut minua.

Kuin yhtä isoa Unohdusta

kaikkiko vain on -
tai reikääkö suurta

koko matka?

En välittänyt enää mistään

niin turtuneena täällä kuljeskelin -

siihen syntiin syyllistyin

mutta muusta - en vastaa.

Ehkäpä huomenna

nousee aamu lupauksien

ja jaksan taas jatkaa matkaani täällä

surullisen mutta niin kauniin maan päällä.

Mutta sitten saapui huominen

toi tuulen joka herätti sydämen.

Valaisi huoneeni ja valutti menneet minusta.

Sellainen on huominen

vaikka kaukana vielä liitää jossakin.

Se tulee luoksesi - vasta kun olet valmis

itsekin.