Kevät aamu

Kuva: Tibu Borgstén

Kaksi juotsenta lensi ylitseni

avasi huudollaan unohdetun ajan.

Yöllä heräsin puolestaan kello viisi

enkä saanut enää unta

sillä sydämeni oli haljeta kauneudesta

jota ulkona olevat linnut visersivät.

Söin aamupalan 

ja tarkastelin sisintäni 

kuin olisin lukenut vierasta sanomalehteä.

Miten olin voinut unohtaa 

tämän kaiken jota kevääksi kutsutaan?

Miten kuvaillakkaan sen kauneutta ja voimaa

tuota niin suurta ihmettä.

Varovasti kuljen nyt eteenpäin
kuin hipsutellen päivästä toiseen 
kiitollisin mielin kaikesta valosta sekä

mitä eteeni nyt aukeaakaan.

Jokaista kukkaa ja jokaista heinäsirkkaa siunaan

aina lumen tulon hetkeen asti.

Sillä elämässä on taas valoa
ja jokainen meistä voi taas voittaa!