Kuva: Tibu Borgstén
Astut usvaan
kuin yhteiseen uneen
jossa odotan sinua
punaiseen silkkiin pukeutuneena.
Et saa sanakaan
mutta salpautunut henkesi
rauhoittuu ja jäät kiinni hetkeen
kuin ikuiseen hetkeen
jossa kohmeinen vartalosi sulaa.
Siinä hetkessä pyöriskelemme,
katselemme toisiamma kuin kesää ja
ohitse kulkevia hiekkateitä niittykukkineen.
Tuona sinisenä päivänä sadekuuro
kastaa meidät yhteen
ja sinä löydät lakanoiden välistä
onnen murusia.
Siksi kutsutkin minua Muruksi.
Ohi kiitävät päivät ja vuodet
kohti kuolemaa kaikki;
mutta et ole kuin muut.
Et ole poikanen -
etkä mies vailla unelmia
rohkeana keräät unistasi murusia
joissa kauneimmat hetkemme asuvat.
rohkeana keräät unistasi murusia
joissa kauneimmat hetkemme asuvat.
Siitä kiitän sinua
ja vain sinä ymmärrät
miksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti