Unen murusia

Kuva: Tibu Borgstén

Astut usvaan

kuin yhteiseen uneen

jossa odotan sinua 

punaiseen silkkiin pukeutuneena.

Et saa sanakaan 

mutta salpautunut henkesi 

rauhoittuu ja jäät kiinni hetkeen

kuin ikuiseen hetkeen

jossa kohmeinen vartalosi sulaa.

Siinä hetkessä pyöriskelemme,

katselemme toisiamma kuin kesää ja

ohitse kulkevia hiekkateitä niittykukkineen.

Tuona sinisenä päivänä sadekuuro

kastaa meidät yhteen

ja sinä löydät lakanoiden välistä

onnen murusia.

Siksi kutsutkin minua Muruksi.

Ohi kiitävät päivät ja vuodet

kohti kuolemaa kaikki;

mutta et ole kuin muut.

Et ole poikanen - 

etkä mies vailla unelmia
rohkeana keräät unistasi murusia
joissa kauneimmat hetkemme asuvat.

Siitä kiitän sinua

ja vain sinä ymmärrät

miksi.