Kuin lintu

Kuva: Tibu Borgstén

Lensitkö kuin lintu

taivaalta - elämääni?

Eksyneenä ja siipirikkona

noukit kädestäni elämäni siemeniä.

Istuit vierelläni sanatta

jokaista sanaani tuumaillen,

välin omiin mietteiseesi huomaamattani

laskeutuen.

Niin kauniin harmaana

loistivat illat - eikä aikaakaan, 

kun majakat antoivat merkkinsä

ristiin rastiin puhaltavasta myrskystä,

joka jo sai siipesi kaipaamaan

vapauttasi.

Ja niin sade kastoi meidät.

Minä nostin kasvoni sille, 

jotta se puhdistaisi kaiken.

Sinä nostelit siipiäsi, ja 

ukkonenkin jyrisi pyynnöstäsi.

Ehkä olit vain matkalla

kuten linnut taivaalla,

ja minä sain silitellä sinua

kuin harmaapäätä,

joka oli laskeutunut hetkeksi
luokseni taivaasta.