Mikä mättää?

Kuva: Tibu Borgstén

Annas olla kun arvaan:
Karkaileeko hän vastuutaan kuin koira?
Katsooko peilikuvaansa kuin nuori kolli?
Haukkuuko sulle kun on itsellä arka paikka?
Pölytteleekö vanhaa turkkiaan, vain jotta hoksaisit
hoivata tätä aikuista ilmestystä?
Tuttu juttu kuules.

Ei elämä ole sitä varten, 
että kun lapset lentävät pesästä
niin huushollissa hyörii ulkoisesti niin uusi
ja uljas ilmestys, mikä on samaa vanhaa täynnä.
Mikä tässä elämässä oikein mättää?
Pitäisikö tosiaan taas kaikki asiat toiselle avata
ja opettaa?

Eikö sitten millään se toinen voisi jo olla oppinut?
Eikö se voisi olla elämäänsä jo tyytyväinen?
Voisiko se edes hetkeksi vaan pysähtyä - ja hengittää,
vai pitääkö sen todella juosta,
pitääkö sen kurkotella taivaita
ja unelmoida ferrarista
yhä kuten pikkupoika?