Kuva: Tibu Borgsten
Valon lisääntyessä
lähtevät ajatukseni luvatta lentoon
ja hiukseni villiintyvät vallan.
Tuolloin tunnen suuresti
kuinka ääriviivani haastelevat.
Kynsieni alla käy vipinä
miltei pakonomainen riemu -
tahtotila takoa jo kesää!
Ja siksi minun onkin
käärittävä itseni hetkeksi rullalle
hiljaisuuteen - takan äärelle.
Pääsiäisenä
se tapahtuu - aina.
Että suljen itseni.
Hengitän ja olen hiljaa.
Kunnioitan suurinta
joka ulottuu kaikkialle.
Pääsiäisenä
olen kuin lintu pesässään,
kiitollisuutta sydän laulaen.
Sitä mitä olen - Pääsiäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti