Kun villieläimiäkö
taiteilijat - kysyt?
Syviä kuiluja
joissa elämää virtaa
suonesta - suoneen..
Omia polkujaan kulkevia,
vuorikiipeilijöitä - sissejä?
Ja kuitenkiin niin lapsia vielä,
että pelkäävät häpeänpilkkuja
yksinäisissä huoneissaan?
Mitäpä minä tuohon sanoisin?
Herkkiä eläimiä ovat.
Kovin kovia - itselleen.
Yksinäisiäkin.
Oma rotunsa ovat
raadollisia kun eksyvät.
Mutta ennenkaikkea ovat
selviytyjiä - monessa mielessä.
Ovat yrittäneet tehdä elämästään omaa
joskus siinä jopa onnistunutkin.
Se on taiteilijan vaikeankin polun
salaisuus ja risti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti