kuin äärettömyyteen asti ulottuvaa
viivaa - sinusta.
En kaipuusta.
En katkeruudesta.
Vaan äänettömästä
rakkaudestani sinuun.
Niin on rakkaus
näyttäytynyt minulle,
istuttanut minuun kuin
valittuun maahan juurensa.
Kuin tuo vanha vaahtera
jota ihailen ääneti.
Ja niin olen
ääneti kiitollinen
että kuljit ohitseni,
tanssitit ja kosketit
ja suutelit syvästi,
jotta voin piirtää sinua
aamuin ja illoin
ääriviivojasi muistellen
kevyesti - kuten linnunlaulu
keväisin puissa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti