Tänään leikin taas
sydämeni kyllyydestä
hammaslääkäriä pelkäävää
karkkeja rakastavaa höppänää.
Tänään katselin
eturivissä istuvia lapsia
satunäytelmän siivillä lentäviä
noita niin vilpittömiä silmiä.
Tänään sain jakaa
ainutlaatuisen hetken
näyttämön ja yleisön välillä.
Pienet korvat siellä täällä
nappasivat ja naurahtelivat.
Kunnes näytelmä päättyi
ja sen lumo loppui,
ja kaikilla oli aika
palata -minne lie..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti