Jokaisen lapsen tulisi saada
kulkea satumaisissa hetkissä
voidakseen kasvaa
unelmoivaksi - rakastavaksi
aikuiseksi.
Minä katselin pienenä,
vilkkaana tyttönä liikahtamattani
hengitystänikin pidellen
kun isä taiteili perhosiensa kanssa.
Samanlaisia hetkiä koin
kun sanatta kuljimme suon läpi
koivumetsän läpi - salaiselle lammelle
narrailemaan ahvenia
kerta toisensa jälkeen
sanatta.
Tai kun isä vaan piti sylissä
- silitti otsatukkaani.
Tai kun hän ojensi minulle
aivan arvaamattani
maailman isoimman jäätelötötterön
Kaivopuiston kulmilla.
Satumaiset hetket
eivät ole tehty rahalla
vaan aidosta läsnäolosta
ja rakkaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti