kun elämä vilahtaa ohitsemme
kuin juna-
jossa yllättäen istumme matkaamassa
vailla määränpäätä?
Kuinka harva pysähtyykään
oivaltamaan
miten tyhmää juoksua,
kuin samaa rataa - ovat vuodet
ilman unelmia - ilman eettisyyttä.
Miten toisenlaista elämä olisikaan,
jos edes kerran pitäisi tehdä jokin suuri teko;
toisen hyväksi
lapsiemme hyväksi
lapsiemme hyväksi
itsemme hyväksi
vanhempiemme hyväksi
rakkauden hyväksi
rakkauden hyväksi
luonnon hyväksi
sekä
yhteiskunnan hyväksi ?
Vaan kukapa edes ajattelee
suuria tekoja -
näin hengettömässä virrassa -
näin hengettömässä virrassa -
ennenkuin istahtaa vanhuuteen?
Jos sinä ajattelet -
tee ihmeessä siitä totta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti