Kuva: Tibu Borgstén
Nyt olen valmis!
Eilenkin olin,
mutta tänään sen vihdoin teen.
Sytytän takan vasta sadetanssini jälkeen.
Nyt tunnen jo kuinka
saan EGO:ni työnnettyä sivummalle
jotta oma sisäinen liikekieleni
saisi tilansa.
Olo on helpottunut
ja hengitys kulkee erilailla.
Mutta nytpä mielikuvat ja maisemat
vasta vaihtuvatkin tiuhaan.
Näenkö vai olenko tuo
musta siluetti heinäsirkka
joka haluaa kasvaa jättiläiseksi?
Mistä tämä niin hyvälle maistuva
lumi?
Jestas miehen kehossako olen?
Puhdasta vilpittömyyttä
virtaa varpaistani kuin kiisseliä lattialle.
Entä tämä niin aistillinen ihoni
ja lapaluiden halu tulla vihdoin kuulluksi?
Haluan hyppiä
haluan hidastaa nousua
ja tunnen olevani kuin jättimäinen ilmapallo
jossa joku tuntematon piirroskuvahahmo
irvistelee ilmeellä josta en saa selvää.
Voi tätä päätä -
se on vaikein unohtaa.
Mutta voi näitä uusia sormiani,
lapojani ja varpaitani
jotka kirkuvat riemusta!
Hieno kehollinen kokemus.
Munakello soi ja suolaisuus tuntui
huulilla sekä ajatuksen kulussani.
Tätä täytyy hieman ajan kanssa
mutustella..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti