Jostakin pohjoisesta
kantautuu yömyöhäinen viesti.
Siinä yksinäinen mies valvoo
miltei ulvoo suden lailla.
Sydänkaarista lähtevät liikkeelle
sanoina hänen kaukaiset unelmansa.
Taivas on jo tumma,
mutta yö on tähtiä täynnä.
Maankamara kimmeltää kuun valossa, jossa
pakkanen jo nauraa natisten joka askeleella.
Mies valvoo tuupertumatta tulipesää.
Villasukat jaloissaan istuu jakkaralla,
seuraten tulen leikkisää liekkiä.
Unelmoi suuresti jo kesästä.
Uudestaan ja uudestaan
piirtelee mieleensä kuvaa
kesämekossaan tanssivasta
naisestaan.
Kun suden lailla - kulkee aina
talvisen pohjoisen kautta
keväiseen etelään.
Huutaen ja piirtäen kaipuunsa
ja ikävänsä jokaiselle oksalle,
josta versoo vuosi toisensa jälkeen
elämän kestävää rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti