Kuin vanha puu matkan varrella

Kuva: Tibu Borgstén

Paljon on matkamme varrella

opittavaa, nähtävää ja koettavaa.

Omilla jaloilla kulkemista, seisomista,

kaatumista sekä nousemista.

Oppimista rakastamaan aidosti.

Vaan opimmeko?

Oppimista antamaan anteeksi.

Vaan opimmeko?

Oppimista joustamaan - avartumaan,

Vaan opimmeko tuotakaan tarpeeksi?

Elämä muovailee meitä jokaista.

Kuten ilma, tuli, vesi ja maa

kulkee elämänvirta tuulen lailla hiljaa

vierellämme, 
tuuppien jokaista sen verran

oikeaan suuntaan,

kun olemme rohjenneet sille
antautumaan.

Paljon on matkamme varrella

opittavaa, nähtävää ja koettavaa.

Olisi myöskin oivallettavaa,
sillä järkeilemällä pyörimme vain 

kaiken pinnalla - samaa kehää toistaen
sukupolvista - sukupuihin asti.

Silti, kuin vanha puu

kauneimmillamme,

juuret väkevästi maassa

aistit auki taivahalle asti,

vuosirenkaiden muokkamana

yhtään kokemusta pyyhkimättä,

vaan niistä kivunkin kautta vahvistuneena,

voimme jokainen puhjeta uuteen kukoistukseen.