Ai, ettäkö niin vanha nainen jo olen
että parempi olisi -
että hiljaa jo osaisin olla?
Että sivusta katsojaksi kelpaisin
ja apulaiseksi aina tarvittaessa,
mutta muutoin pitäisi jo vauhtia
hidastaa ja naurua rajoittaa.
Ihan tosissasi sinä siinä huokailet,
ja minä kuuntelen vakavalla naamalla
vaikka mieleni tekisi kyllä nyt heittää
ainakin tuhat kärrynpyörää.
Ai että arvostat toki tekemiäni
villasukkia ja herkkuja – kiitos.
Mutta muuten käyn hermoillesi,
koska otan asioihin aina kantaa
ja että käyn kirjastossa -
ottamassa niin turhistakin asioista
selvää.
Ihan tosissasi sinä siinä huokailet,
ja minä kuuntelen vakavalla naamalla
onnellisena siitä ettei moinen
pessimisti
koskaan ole päässyt minua puraisemaan.
Vaan tässä minä olen
nuori tyttönen - vanhan naisen kehossa.
Vielä täynnä elämänjanoa ja iloa.
Tässä olen kaikkineni -
ja kohta kun tuo tuosta haihtuneen..
otan kupposen kahvia
ja muutaman voimasanan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti