Muru

Kuva: Tibu Borgstén


M U R U

Huulesi ovat  kutsuvia

sanoitta,

vaan sinä kutsut minua

Muruksi.

Muruksi, 

en tunne itseäni

muutamineen makkaroineen

roikkunevineen rintoineni.

Mutta tunnen olevani aikaisesta
naiseudestani kutsuvampi,

kauniimpi, eheämpi ja jopa

kiihkeämpi.

Kun menet

toivot että hoidan kaiken

kuten Nainen hoitaa.

Minä puolestani uneksin

että kun tulet

olisit muutakin kuin

Mies.

Mikä estää meitä katsomaan samaan suuntaan?
Näkemästä ihmistä toisissamme.

Lukemasta vuorotellen ääneen toisemme uneen.

Kirjoittamasta pihan lumeen - Rakastan Sinua.

Yrittämästä yllättää - loihtimasta kynttiläillallista.

Opettelemasta yhdessä uutta.

Heittäytymästä selällemme keskelle metsää.
Haaveilemasta suuresti - Yhdessä.

Matkustamasta - Hiljaisuuden retriittiin?

Vaan päivästä toiseen

vuosia käännellen 

kutsut minua leikkisästi, 
Muruksi.

Huokaan, katselen muualle kuulematta.
Ryhtymättä leikkiin.

Mutta sitten näen huulesi
jotka edelleen väkevästi
sanoitta - kutsuu.