Kuva: Tibu Borgstén
Kuin käännettyinä
tulevat viestisi -
epätasaisten elämänpolkujenkin ylitse
ja löytävät minut
mertenkin takaa,
jossa taas olen
ja ihailen suuresti Keskiaikaa -
kuin osana jotakin
omaani.
Ja sinä -
niin sinä suu mustikassa
patikoit ja nukahdat metsään
jossa vesilinnut herättelevät
uuteen aamuun,
joissa voi vaeltaa
ja löytää itsensä nousemasta
korkeammalle ja korkeammalle
korkeuseroja tai elämänpolkuja
pelkäämättä.
Minä pidän puolestani viestiäsi kädessä
ja katselen pitkälle yli meren,
sitten huokaan ja katson niitylle
jossa auringonkukat
eivät vielä kuki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti