Tyttö

Kuva: Tibu Borgstén

Kun leppäkerttu asteli alas

laivan ikkunaa pitkin

tyhjään pahvimukiin naureskellen -

kirkui tyttö käytävällä

repien itseään

kuten tapettia revitään

seiniltä.

Ihmiset kulkivat ohitse

tyttöä oudoksuen,

vaikka tällä oli kaunis katse

ja kukkasoljet hiuksissaan

sekä kesäiset kengät.

Hiljeni käytävä, kuin 

samettia koskettaen ihminen -

kun tyttö käpertyi alas lattialle

katseli ja tunnusteli
laivan kokolattiamattoa,
kuin suurennuslasilla.

Ohikulkijat pudistelivat taas päitään

ja laskivat tytön ylle vihaisia katseita.

Mutta tyttö oli kuuro

hän oli kaunis -

hän oli autistinen ja

lämpimästi rakastettu.

Niin tyttö oli -

kuten kaikki me muutkin

juuri sitä - mitä kukin toisissamme

näemme ja kohtaamme.