Kuva: Tibu Borgstén
Muistan -
kuinka nukkuessasikin
olit kaunis.
Kuinka hiljaisuudessakin
kävelin kuin rinnallasi
hengittäen.
Mikä liekään
rakkauden oikea mitta -
mutta..
Niin -
minä uskon että jotenkin
löysin perille.
Astuin maahan -
jota meiksi kutsutaan.
Se oli kaunis paikka
hiljaisenakin -
ja on edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti