Kuva: Tibu Borgsten

Viimeksi joulunpyhien aikaan luettiin runojani blogistani,

kuten tänä viikonloppuna - jo yli 100 lukukertaa.

Olisiko niin, että esiintymiset tuo aina uusia uteliaita lukijoita?

Jos näin, niin kiitos.

On mukava että runojani joku myös lukee.

Kevätterveisin: Tibu Borgsten

tiina.borgsten@hotmail.fi

Elämä ei ole tyhjyyttä täynnä - Lähiöteatterissa

Kuva: Runoiltani lavastus/ Lähiöteatteri 2016.

Runoiltani " Elämä ei ole tyhjyyttä täynnä" pitää sisällään runoni:

Kuin rakastunut puu

Pienenä tyttönä

Tällä Naisella

Tertun päivä

Lupiini meri

Aamukahvilla hupsankeikkaa

Miehen huone männyn alla

(lauluosuus)

Runo ilman nimeä

Jag bodde i ett hus

Käärepaperit

Tuulessa

The room of joy

Matkallani

Esityksen kesto: 45 minuuttia.

Kevään viimeinen esitys to. 12.5 klo.19

Liput Lähiöteatterin nettisivujen kautta

T E R V E T U L O A

Lähiöteatterissa

Kuva: Lähiöteatteri 2016

Tänään Lähiöteatterissa Hilkka ja Punahilkka näytelmän 

(ohjaus: Jarmo Harjula) ja oman Runoiltani

Elämä ei ole tyhjyyttä täynnä - välissä teatterin keittiössä.

Runo ilman nimeä

Vesipisarat tipahtelivat
pyykkinarulta -
ja ajatukseni niiden myötä,
taivaalta takaisin
maankamaralle.
Vaan eipä tippunut päät alaspäin
sähkölangoilta linnut -
vaan kumartelivat ystävällisesti
toisilleen.

Niin kait ovat
 Nuo sähkölangat -
jo osa menneisyyttä,
mennyttä maailmaa?
Kun ulkoavaruudelle ulkoistettu
on tietoyhteiskuntamme tietoviestintä,
jonka perässä juoksemme -
kuin orjat aikanaan.

Vaan oletko Sinä se
joka vielä aidosti jaksat -
hymyillä, kuunnella ja kohdata?
Joka kuuntelee  -
kun kevät heräilee,
venyttelee itseään aamuisin.

Etkä ole kuin pystyyn kuollut -
ihmispuu, mitä kauneimmassa metsässä
ja elämäntarinassa.

Kirjan ja ruusun päivä 2016

Otettiin varaslähtö Kirjan ja Ruusun päivään Arkadia International Bookshopissa, tänään perjantaina.Esitin runoni; Lupiini meri - Kaffe på terassen - sekä The room of joy. Lisäksi lauloin Susanne Vegan Toms dinerin. Illassa kuultiin myös mm. Raymond Bellin viehättävä runo. Mieshän voitti Poetry Slam kisailun vuosi sitten. Oli mukava ja kansainvälinen ilta.

Aamukahvilla hupsankeikkaa

Pentuna vielä.. kuvaaja tuntematon..



Tänään aamukahvilla
taas lentelevi lautaselleni

ulkoavaruuden kautta

 lähettämäsi lauseet.

Yksi kerrallaan 
nostelin kakkuhaarukkaani varovasti

ja kiltisti kohdistin kohti suutani.

Miehenkö kylkiluita nämä?

Varoen söin - jotta sisuskaluni
välttyisi koukuilta.

Totta puhut

etteivät kaikki naisetkaan kasva aikuiseksi

ovat ikuisia Pitkätossuja - tai kuten minä

Pikku Myy.

 Hupsankeikkaa.

Mikä mikä maassa

kohtaamme - ja pidän siitä.

Mutta varon viimeiseen asti

lähettämästä sydäntäni lautasellesi.

Kuka tietää - pistäisit sen poskeesi - hetkessä!

Hupsankeikkaa.

Ei kiitos

Ikä opettaa - onneksi

mikä elämässä tärkeintä.

Se ei ole  ulkoisen rakentaminen

tai sen ylläpitäminen,

vaan oman sisäisen kohtaaminen

hyvän jalostaminen ja

sen jakaminen.

Ikä onneksi opettaa

mille voi sanoa - ei kiitos.

Kuten pusuttomille arkipäiville,

 roskaruuille -  roskatiedolle - roskaväelle
sekä ajankäytölle.

Moni asia kun syvenee - vuosien varrella,

kuten ihminen itsekkin - jos hyvin käy.

Joten ei kiitos

enää muulle - kuin sille 

jossa saan olla parhaimmillani.

Jokainen jäljellä oleva päiväni

olkoon kunnianosoitus elämälle,

jonka polkua kuljen -

kiitollisena.

Jotkut miehet

Jotkut miehet 

eivät koskaan kasva aikuiseksi,

mutta - onnistuvat silti syventymään 

ja löytämään elämänlangan - josta pitää kiinni.

On ilo tarkkailla ja tuntea

näitä nykypäivän Zeuksia,

jotka ovat aina valveilla.

Taistelevat tauotta omastaan -

ja joiden kauneuden kaipuu on kuin sammumaton

soihtu.

Loppumattoman elämänjanoisuuden,

taitavien sanojen ja kehollisuuden johdosta

Zeukset - huomataan vielä joukossamme tänäkin päivänä.

Mutta toki saavat myös taistella paikastaan - kovastikkin.

Jotkut miehet

 paranevat iän myötä.

Uskaltavat viljellä hyvää - syvää.

Rohkenevat yhä leikkiä ja ottaa toisesta mittaa.

Mutta ennen kaikkea - uskaltavat rakastaa

niin äärettömästi ja suuresti
elämää!

Onnea ja menestystä

Z e u k s e l l e..

Koliseva kaipuu

Kuva: Tibu Borgsten

Kun kaipuu on ulottautunut liian kauas 

kaivaa se kuoppaansa 

lupaa kysymättä - sisuskaluista

aina sisimpääsi asti.

Tuolloin voit tuntea sen tyhjyyden,

joka kolisee sanoitta sisälläsi -

aivan kuin mitään ei olisi

enää tehtävissä.

Niin epävireiset sydämet

loitonevat toisistaan - tyynesti

kuin vahingossa,

ajelehtien menneestä johonkin 

vailla suuntaa.

Kun kaipuu on ulottautunut liian kauas

voi kaunis auringonlasku

tai linnunlaulu

vain kolista - kaipuusta toiseen 
ihmiseen.

Koirakulkueessa

Koirakulkueessa kävelemme

erillämme - me kaksi

kohti taivasta.

Joten älä tule luokseni

riisumaan elämääni

yltäni kuin paitaa,

joka on kuin vahingossa pujahtanut

taas ylleni.

Ovia ja avaimia

olemme toisillemme,

joten kurkista vain sanatta,

kuin käymättä laisinkaan

jokaisessa sielunhuoneissani.

Kosketa - jos vielä uskallat

jokaista ikkunalautaani sormenpäilläsi.

Pyyhi vapaasti - pölyt minusta.

Mutta älä riisu minua

kuin aikaisempia naisiasi,

vaan kuori kerroksellisuuttani,

vaikka tiedän hyvin

että rakastuit ensisilmäyksellä

vain koiraani,

kuten minä sinuun -

ja jo edesmenneeseen 

koiraasi.

Kävelen metsässä

Kävelen metsässä - kevät sateessa
ja metsä tuoksuu..

Metsämiehen käsissä

virtaa voittamatonta maan voimaa

kun puu seisoo aina jykevästi, juurevasti

 syvästi toisia olentoja tarkkaillen.

Miehistä metsää on koko otus

on siinä sammalta ja karvaisuutta,

vaan myös karhua - jota pelätä

edes hieman.

Kävelen metsässä - kevät sateessa
tuoksujen huumassa.

Ja niinpä - pahaa aavistamatta
kesyttääpi tuo käpälillään

hierovi helman reunaa kuin

hentoa vuokon lehteä,

ja puhaltelee huuliltaan

hellimävirttään niin suloista.

Antaa ukkosen tulla

kastakoon läpimäräksi nänninnäpykkäni

jotta pysyn vahvana tuon katseen edessä,
 enkä edes haaveile sylistä
jota se voisi minulle tarjota.

Kevät

Kuva: Tibu Borgsten



Nyt on kevät asettunut

rintaani.

Pyörittelee niin hennosti hiuksiani

kuin pesää peipposille 

ja pääskysen tuleville poikasille.

Nyt on kevät heittänyt 

vuokkomeret metsiin,

ja valoisuudellaan se kuorii

piilossa olleen hymyn esille

meistä.

Nyt on kevättä ilmassa;

varpaani vilkuttelevat

sormeni halajaa pieniä taikoja

kesämekot kurkistelevat ulos kaapeista

raapustelen paperinpaloille sanoja

kuin unelmiani

suussa sulavista suudelmista

pilvenhattaroista tyynen järven yllä.

Jestas - mitä kevät saakaan aikaan!

Menetettyjä vuosia

Muurahaisten laillako

kuljemme samoja polkuja pitkin

vuosia - toisensa jälkeen

samoja virheitä toistaen?

Miksi kantaa vanhaa taakkaa

kun vähenpikin riittäisi -

tai miksi rakastua sydänkuoria myöten

omiin haavoihinsa?

Miksi kohdata aina toinen

vain omien rajojen sisällä.

Mikä estää ketään meistä astumasta ulos

omasta itsestämme?

Yli huutamisen ja kävelemisen taito

kylvää vain menetettyjä vuosia

eteemme.

Niistä ei kasva satoa poimittavaksi,

vaan sydämen tyhjyyttä

hautaan asti viemiseksi.

Viini ja kirjallisuus & runoiltamissa

Kuva: Sabira Ståhlberg

Lilla Luckanissa Helsingissä oli tänään Nylands Litteraturföreningin sekä Lecti Culture Centerin järjestämä VIINI  JA  KIRJALLISUUS & RUNOILTAMAT.

Esitin runotuotantoani kolmella kielellä:)

Lecti Culture Centerin kanssa pohdimme myös mahdollista runoteoksen julkaisua.

Musta kyhmy

Kuin musta kyhmy painaa

tämänkertainen tekosi

sydämessäni.

Hiljaisuudessa yritän 

pestä ajatuksia tapahtuneesta

suolaisissa puroissani.

Mutta eiväthän nuo

mihinkään katoa.

Äitinä tämä hätä ja suru

tuntuu niin ylitsepääsemättömältä.

Näinkö elämä on joskus vain -

yhtä onnettomuuden kauppaa,

vai eikö sinua olla rakastettu

kaikin tavoin ja enemmänkin?

Tämä ei ole oikeudenmukaista,

että lapsi jota on rakastettu

jolla on ollut kaikkea -

leikki elämällä ja kuolemalla!

Nyt ylittynyt 10.000 lukukerta!

Tämän kunniaksi jaan viidelle ensimmäiselle kaksi vapaalippua runoiltaani Lähiöteatteriin, Myllypuroon la. 23.4 kello: 16. Jos olet kiinnostunut lipuista ota yhteyttä:

tiina.borgsten@hotmail.fi

J. Penttiselle ensimmäiset kaksi vapaalippua, onneksi olkoon.

Pian ylittyy tuo 10.000 raja:)

Kuva: Tarja Theiss/ Gotlanti 2014

Pian ylittyy tuo 10.000 lukukerran raja.

Silloin pistän jakoon 10 vapaalippua tulevaan runoiltaani

joka siis Helsingissä, Lähiöteatterissä lauantaina 23.4 klo: 16.

Ne saa viisi ensimmäistä jotka tuolloin ilmoittaa haluavansa

2 vapaalippua sähköpostiosoitteeni kautta eli:

tiina.borgsten@hotmail.fi

Laitan tiedon heti tänne blogiin kun alkavalla viikolla tuo raja ylittyy:) 

Tanssi floretin kanssa

Asteli vahvana eteeni tuo niin

taidokas tanssiin kutsuva mies.

Tarinankertoja, jonka sanoissa

keinuin kuin floretin kärjellä

jännittyneenä.

Monesta suunnasta

häntä tarkastelin ja ihailin,

mutta murunkaan verran

en kyennyt olemaan hänelle

Oma itseni.

Ja siksi tuli tuo aamupäivä

joka hävitti kaiken väliltämme.

Yhdellä ainoalla  floretin hipaisulla

hävisi - kuin tuhka tuuleen.

Vaan väkevästi olen kertaillut 

peiliin itseäni katsonut

sydämeni pohjaan huudellut,

turhaan - sanojasi odotellut.

Mutta sentään ovat nuo

floretistasi saamani pistot

unholaan väsyneinä vaipunut

ja hiljaisuus niiden yllä

on kuin ääretön peitto.

Kuva: Tibu Borgsten

Ai että..

Ai että -

nyt se tapahtui!

Olet ensimmäinen 

joka uskalsi toteuttaa ja astua

suureen seikkailuun.

Ai että -

arvostan jalanjälkiäsi!

Tuota elämänlankasi filosofiaa,

jossa rohkeus kaartaa poispäin

kaikesta turhasta.

Ai että -

virkistyn ja voimistun

kaltaisistasi ihmisistä -

jotka vielä välittävät ja elävät

sydän herkästi kuulollaan.

Ja lopuksi vielä, ai että -

toivon itse astuvani 

yhtä rohkeasti keskelle unelmaani,

kuten sinä nyt teet.

Minä kuuntelen

Minä kuuntelen

oppiakseni ymmärtämään

elämää.

Sillä kaiken melun alla

kulkee elämän toinen virta.

Minä kuulen

kun puut tervehtivät.

Minä kuulen 

kun viimeinenkin heinäsirkka

soittaa haikeana kiitoksena

kesälle.

Minä kuulen 

etten koskaan kulje yksin.

Minä kuulen

tuulien hellät lohduttavat sanat

ja sadepisaroiden houkuttelut

leikkiin.

Minä kuuntelen

hiljalleen paikoillani kiitollisena 

kaikesta niin äänettömästä

mitä saan sydämelläni 

kuulla.

Kun aamu aukeaa

Oi tätä kevättä!

Kuin uutta elämää

avaa se aamu kerrallaan

eteeni.

 Maltan tuskin odottaa

nauravaa lohikäärmettä,

tuota teekupissani spiraalia uivaa

teehelmen kulkua 

 pysähtyväksi.

Mistä tämä energia lennähti

sormenpäihini, varpaisiini,

herkkään hymyyni sekä

tekoihini?

Jokin on kääntynyt.

Eikä vain minussa -vaan kaikessa 

kohti iloa ja valoa.

Kunpa osaisin avata 

ammolleen sydämeni, kuten

tuo helmeksi rullattu teen nuppu.

Kunpa osaisin säilöä 

tämän aamun kauneuden sisälleni

jotta huomennakin olisin yhtä onnellinen

 kun aamu aukeaa..