Oi tätä kevättä!
Kuin uutta elämää
avaa se aamu kerrallaan
eteeni.
Maltan tuskin odottaa
nauravaa lohikäärmettä,
tuota teekupissani spiraalia uivaa
teehelmen kulkua
pysähtyväksi.
Mistä tämä energia lennähti
sormenpäihini, varpaisiini,
herkkään hymyyni sekä
tekoihini?
Jokin on kääntynyt.
Eikä vain minussa -vaan kaikessa
kohti iloa ja valoa.
Kunpa osaisin avata
ammolleen sydämeni, kuten
tuo helmeksi rullattu teen nuppu.
Kunpa osaisin säilöä
tämän aamun kauneuden sisälleni
jotta huomennakin olisin yhtä onnellinen
kun aamu aukeaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti